Scifisaari Odaiba

Odaiba on noussut yhdeksi Tokion suosikkikohteistani. Tämän täysin vasta 1990-luvulla valmistuneen Tokion eteläpuolella sijaitsevan tekosaaren futuristinen arkkitehtuuri, upeat kaupunkinäkymät Tokion lahden yli ja kauniit rannat ovat jättäneet mieleeni pysyvän jäljen.

Pilvenpiirtäjiä Yurikamome-monorailin varrella. Päätepysäkkimme oli aivan Fuji TV:n päärakennuksen vieressä.

Odaiban saari on tärkeä liike-elämän keskittymä teollisuus- ja satama-alueineen sekä ostoskeskuksineen. Ensimmäisellä käyntikerrallani menin saarelle metrolla meren ali. Tutustuin silloin kaverini Tuukan kanssa Odaiban innovaatiomuseoon ja suureen osotoskeskuskompleksiin Palette Towniin, jonka yhteydessä on mm. Venus Fortin 1700-luvun tyylinen ostospalatsi ja Toyotan Mega Web -showroom. Ehdimme käymään Tuukan kanssa myös ostoskeskuksen yhteydessä olevassa Hello Kitty -maailmanpyörässä, josta näkymät Tokion lahden ylle olivat satumaiset. Sanottakoon kuitenkin, että Kitty-chan aiheinen maailmanpyörä kirkkaan värisine kondoleineen ja koko ajon ajan soivine ylipirteine musiikkeineen oli kuitenkin ehkä vähän liikaa jopa ihmiselle, joka omistaa ylpeydellä Hello Kitty -kalenterin ja läjän Sanrio-aiheisia tarroja ja kirjepapereita.

Venus Fortin ostoskeskusta

Tulevaisuus ja innovaatiomuseo Miraikan oli erittäin mielenkiintoinen vierailukohde. Sen useisiin kerroksiin jaetut eri aihepiirejä käsittelevät näyttelyt esittelivät innovaatioita aina historian havinasta nykypäivään ja tulevaisuuteen saakka. Itseäni kiinnostivat erityisesti esimerkiksi bioteknologiaan, geenimanipulaatioon ja tulevaisuuden materiaaleihin liittyvät osastot.

Miraikenissa riittää tieteen ihmeitä useammassa kerroksessa.

Valoa käsittelevän tilan tietotekstit oli upotettu jännittäviin palloständeihin.

Jos on käynyt Heurekassa Vantaalla tai Tietomaassa Oulussa, tietää suunnilleen, mikä on innovaatiomuseon idea - mutta Odaiban Miraikanissa kaikki on esitelty huomattavasti laajemmin, näyttelyiden aiheet ovat monipuolisemmat ja voisin veikata, että vaikka lapsille suunnattuja pelejä ja elämyksellistä viihdykettä vaikkapa avaruussukkulan tutkimisen muodossa on Miraikanissa tarjolla runsaasti, siellä viihtyy loppujen lopuksi melkein paremmin kuitenkin isä kuin poika. Luettavaa ja opittavaa on niin paljon, ettei aikuinenkaan kykene sulattamaan kaikkea jännittävää uutta tietoa kerralla, ja niinpä Miraikanin tutkimusretkeä ei kannatakaan tehdä kiireessä vaan kunnolla aivojumpasta nautiskellen.

Oli hauska muistella geenibiologian tunteja 9. luokalta näiden kukkien avulla.


Miraikenin avaruusaluksen mallissa saattoi ihmetellä vaikka sitä, miten astronautit kestävät kuukausia tällaisen huussin kanssa.

Aivan Miraikanin kulmilla kohosi vielä kesän Odaiban reissumme aikaan myös jättimäinen Gundam-robotti, joka viimeistään sai paikan tuntumaan scifileffan näyttämöltä. Tuolloin horisontissa kohoilivat tornitalot, puiston yläpuolella kulki kaarteleva monorail-junarata, Fuji Terebin futuristinen pääkonttori kiilteli selän takana ja julmetun korkuinen robotti vartioi rantaviivaa. Ihmettelenkin, miksei Gundam saanut jäädä Odaibaa vahtimaan, kun se sinne niin hyvin sopi.

Täällä vartioin minä!

Toisella Odaiban reissullamme viime joulun aikaan en ollutkaan uskoa, kun robotin paikalla oli vain kellastunut ruohokenttä. Tuolloin ehdimme äidin ja Rossin kanssa kuitenkin kierrellä rauhassa aivan saaren rantaa puistikkoineen ja biitseineen. Olisin voinut istuskella kuulaan talvipäivän auringossa rantakivillä katsellen vedessä uivia meduusoja, kimaltelevia simpukoita ja lahden toisella puolella kohoavaa Roppongia vaikka iäisyyden - enkä ollut ainoa. Puistojen penkeillä ja laitureiden kupeissa istuskeli paljon nuoria. Odaiba on suosittu nuorten parien treffikohde, eikä syyttä, sillä siellä on suhteellisen rauhallista ja paljon mukavia syrjäisiä puistonpenkkejä, joiden huomassa voi rauhassa istuskella ja ehkä vaikka pitää vähän kädestä kiinni kenenkään häiritsemättä. ;)

Sillan toisessa tasossa, autojen alla kulkee Yurikamomen yksikiskoinen rata.

Matkasimme saarelle ja sieltä pois toisella käyntikerralla Yurikamomen monorail-junalla, joka on hieman kalliimpi, mutta huomattavasti jännittävämpi tapa matkustaa kuin metro. Korkealta meren ylittävältä sillalta monorailin ikkunoista, erityisesti junan etu- tai takapään suurista laseista, on upeat näkymät Tokion lahdelle, merelle ja Odaiban saarelle.

Kyllä tokiolaisenkin harrastus voi olla kalastaminen!

Seuraavan Tokion reissuni aikana pakkaankin eväät obentoulaatikkoon, teen pienen ostoskierroksen konbinin virvokehyllylle ja suuntaan istuskelemaan Odaiban rantapuistoon katselemaan ohi uivia laivoja, korkeuksissa kiitäviä junia ja kaukana auringossa kiilteleviä pilvenpiirtäjiä. Voi, olisipa jo ensi kesä ja seuraava Japanin matka! ^o^