keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Talven reilireissun päätös: Tuiskujen Takayama

Kyotosta junareissumme jatkui kohti Takayamaa, pientä kaupunkia Hidan alueella, Gifun prefektuurissa Länsi-Japanissa. Pikajunan kolistellessa vuorien ja laaksojen läpi kohti länttä, maisema alkoi muuttua yhä sumuisemmaksi ja vuorien laella ja puiden oksilla oli lunta! Keli oli hennosti pakkasen puolella ja kylmeni iltaa kohti. Jossain vaiheessa Takayamaa lähestyessämme junan ikkunoiden takana alkoi sataa räntää. Tarpoessamme loskassa kohti hostellia ei ollut yhtään ikävä Suomea.

Hida no Saton perinnekylä

Saavuimme Takayamaan melko myöhään, mutta ehdimme juuri sopivasti ennen illan pimentymistä käymään Hida no Saton upeassa ulkoilmamuseossa, joka esittelee alueelle tyypillisiä vanhoja maalaistaloja ja maalaismiljöötä riisipeltoineen, myllyineen ja aittoineen. Lumisadekin taukosi mukavasti vierailumme ajaksi, joten ehdimme kiertää kaikessa rauhassa kauniin maalaiskyläidyllin kaikkine taloineen ja rakennuksineen, soittamaan rukouskelloa ja ihastelemaan pikkupakkasessa jäätynyttä uskomattoman sinisen kylän keskuslammen pintaa.

Upeisiin, vanhoihin maalaistaloihin ja muihin rakennuksiin pääsi kurkistelemaan sisällekin. Niissä riitti liukuovia, shoji-paperia ja tatamilattioita kerrakseen.

Hida no Sato on ehdottomasti suositeltava käyntikohde, ja mikäli innostuu vanhoista japanilaisista maalaismaisemista ja arkkitehtuurista enemmänkin, voi matkustaa bussilla lähistöllä sijaitsevaan suurempaan olkikattoisten talojen kylään vuorten keskelle Shirakawagohon.

Perinteisissä izakayoissa istutaan usein tatamilla. Äiti taisi nauttia tonkatsua, kun taas itse valitsin listalta ikisuosikkini yakisoban.

Illalla murkinoimme mukavan tunnelmallisessa izakayassa, josta käveleskelimme Takayaman vanhan kaupungin autioiden kujien läpi takaisin hostellille. Hostellimme oli J-hoppersin hostelli, jota voi lämpimästi suositella kenelle tahansa matkailijalle. Yövyimme omassa huoneessamme, jossa oli tatamilattiat, shoji-paperit ikkunoissa ja kerrossängyt nukkumista varten. Varsin perinteinen ja japanilainen majoitusvaihtoehto siis, vaikka kyseessä olikin erittäin halpa majoituspaikka. Koska hostellilta oli tarjolla myös ilmainen kyyditys läheiselle onsenille, päätimme kylmän päivän palelluttamina käydä vielä rentoutumassa kuumassa lähteessä. Onsenissa, vastasataneen lumen ympäröimässä ulkoaltaassa makoillessa oli jälleen kerran olo kuin kuninkaallisella.

J-Hoppers Takayaman hostelli oli hintaansa nähden erittäin viihtyisä ja kolmen hengen huoneemme mukavan tilava.

Seuraavana aamuna herätessäni vedin paperiset luukut ikkunoiden edestä ja hämmästyin. Eilisiltaisen räntäsateen sijaan ulkona paistoi aurinko. Lähdimme äidin kanssa kiertelemään Takayaman vanhankaupungin katuja.


Yhtäkkiä taivas alkoi kuitenkin pilvetä ja hetkessä alkoi sataa lunta! Tämä oli minulle todella outoa Japanissa, sillä Tokiossa harvemmin sataa kunnolla lunta ja minun siellä ollessani ei koskaan tullut taivaalta mitään muuta kuin vettä. Lumipyrystä huolimatta vielä viime iltana hiljaiset Takayaman vanhankaupungin kaduilla käyskenteli nyt paljon turisteja. Vanhoissa, tummapuisissa rakennuksissa on useita aivan ihastuttavia liikkeitä, jotka myyvät monenlaisia japanilaisia käsitöitä, kankaita ja ihastuttavia astioita.


Lumipyry sakeni ja tuuli kävi kylmäksi, joten menimme lämmittelemään nuudelikupposten äärelle. Kylmänä päivänä raamen ja udon maistui ehkä paremmalle kuin koskaan, ja äitikin muisteli ihanaa nuudelikeittoaan vielä useaan otteeseen kuukausia myöhemminkin.

Kareeudon oli mausteisuudessaan omiaan jäätävässä kelissä.

Mahat täynnä jatkoimme vielä pyrystä huolimatta hieman ostoskierrostamme, jonka jälkeen oli jo aika palata takaisin hostellille keräämään kamat kasaan ja hyppäämään junaan. Lumi alkoi kasautua jalkakäytävillekin, joten laukkujen raijaaminen asemalle oli kova ponnistus.

Kun lopulta istuimme junassa, ilma oli aika masentava. Jossain vaiheessa kuulin suureksi ihmeekseni junan kuuluttajan kertovan, että juna on hieman myöhässä lumipyryn takia. Jos lumipyry olikin uutta, niin tämä se vasta tavatonta olikin - japanissa junat myöhästelevät harvoin niin paljon, että suomalainen siihen kiinnittäisi erityisesti huomiota.

Takayamaa ympäröivä vuoristoinen maaseutu sai joulukuun viimeisenä päivänä ihan oikean talven..

... joka vuorilta laskeuduttaessa alkoi muuttua pikkuhiljaa hennoksi veden ja lumensekaiseksi sateeksi...

Mutta Tokiota lähestyttäessä lumipyryt olivat muisto vain. ♥

Loppujen lopuksi ehdimme kuitenkin vaihtamaan aiottuun junayhteyteen ja kelikin alkoi pikkuhiljaa muuttua junan ikkunan takana selkeämmäksi. Tokiota lähestyessämme aurinko pilkisteli tuttuu tokiolaiseen tyyliinsä taivaan rannasta värjäten pellot kullan keltaisiksi sinistä taivasta vasten. Oli ihana taas saapua kotiin, omaan ihanaan Sagami-Oonoon.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

voi ei mikä paikka! kuolen <3______<3

Riisa kirjoitti...

Eveliina, älä kuole, mene käymään. ^____^