Syntymäpäivät Lost in Translationin tyyliin

Riisa no Nipponin synttäriarvonta suoritettiin joulun jälkeen ja Sangatsun mangakalenterit lähtivät voittajille paketissa kohti Vantaata ja Kajaania. Toivottavasti tulivat perille!  Sain itsekin paketteja eilen, sillä juhlistin 26. syntymäpäivääni... alkaa tulla jo aika vanha olo. Eiliset kemut olivat hauskat, mutta oikeastaan olin kyllä itse asiassa toisen kaverini synttäreillä. :D Toista se oli viime vuonna. Silloin vietin kyllä ehkä yhtä elämäni ikimuistoisimmista syntymäpäivistä – pilvenpiirtäjän huipulla.

Viime vuoden syntymäpäivänäni olin suosikkikaupungissani, Tokiossa. Shibuyassa syödyn synttäriaamiaisen, Rikugienin puistokierroksen, Todain kampuksella maleksimisen ja Iidabashin keramiikkaliikkeiden jälkeen lähdin kohti Shinjukua. Poikaystäväni Eero oli varannut meille illaksi pöydän Park Hyatt -hotellin 52. kerroksen New York Grillistä. Niin, juuri siitä luksushotellin ravintolasta, missä Scarlett Johansson aka Charlotte tapaa Bill Murrayn eli Bob Harrisin Lost in Translation -leffassa.

Fiilis paikkaan tullessa oli jo aika erityinen. Hotellin aula on kuin jostain toisesta maailmasta, josta tällainen tavis voi haukata nipin napin vain sen yhden illan. Siinä maailmassa käytävät on verhoiltu pehmeään kokolattiamattoon ja ravintolaan on pukukoodi. Ja sinne me sitten astelimme, kohti korkeuksiin vievää hissiä napin painelijoineen, ohi huikean alemman kerroksen ravintolan, oudon kirjastomaisen oleskelutilan – lounge bariin, jossa kaunis tummaihoinen, kenties amerikkalainen laulajatar ja jazzduetto soittivat pehmeää, kansainväliset vibat aikaansaavaa taustamusiikkia New York -baarin ja ravintolan asiakkaille.

 

Näyttääkö tutulta.. ehkä jostain leffasta?

Pöytämme varsinaisen ravintolan puolella sijaitsi mukavasti aivan ikkunan vieressä ja edessämme aukeni huikea näkymä kohti Roppongia ja Tokyo Toweria. Vaikka samat maisemat voi käydä katsastamassa ihan läheltä löytyvästä Tokyo Metropolitan Government Buildingistä ihan ilmaiseksi, ravintolan fiilis oli kuitenkin jotain todella hienoa. Jos ei nimittäin ole tottunut ylellisten hotellien tunnelmaan ja on aiemmin ruokaillut pääasiassa niissä korkeintaan 15 euron pastapaikoissa, illallinen moisessa ravintolassa on ehdottomasti kokemisen arvoista.

 

Voisin useamminkin katsella tällaista näkymää ravintolassa.

 

Omat ruokavalintani olivat sinänsä aika tavanomaiset, ainakin suomalaisittain, sillä söin alkusalaatin ja muutaman muun pienen alkuruoan lisäksi lohta ja perunamuusia. Älkää käsittäkö väärin, kaikki mitä söin oli tavattoman herkullista ja kala erinomaista, mutta toki kun on matkalla Japanissa, jälkeenpäin tuntui vähän höpsöltä, että tuli valittua listalta suomalaisten kansallisuosikkeja, lohta ja perunaa. :D

Jälkiruoka kuitenkin kruunasi koko päivän, sillä sen komeampaa ilmestystä en ole saanut eteeni missään, ja jos jotain voin suositella, niin kyseisen ravintolan maistelujälkiruokalautasta kahdelle hengelle. Huippukalliiden juomien ja muutenkin aika suolaisten listahintojen rinnalla maistelujälkkärin hinta–laatusuhde oli nimittäin varsin hyvä: Meille kiikutettiin 3900 yenin hinnalla (muut jälkkärit maksoivat melkein parikymppiä per kakkupala!! O_O  ) lähes koko pöytämme levyinen lautanen, jossa oli omissa annoskulhoissaan erilaisia juustokakkuja, suklaakakun pala, sorbettia ja jäätelöä, tuoreita, makeita hedelmiä ja marjoja, marenkileivos, jonkinlaisia vanukkaita ja crème brûlén kaltainen kermainen unelma. Ja mikä ihaninta, Eero järjesti syntymäpäiväni kunniaksi vielä kynttilätkin, jotka tulivat valkosuklaisen tervehdyksen kera! Happy Birthday, to meeeeee!