Riisa no Nipponin virallinen Spotify-lista

Olen keräillyt pikkuhiljaa Spotifyssa listallisen palvelusta löytyviä japanilaisia kappaleita tai muuten jollain tavoin Japaniin liittyviä bändejä. Lista kasvaa toki edelleen, mutta sisältää jo nyt muutaman tovin kuunneltavaa. Olen yrittänyt karsia listalta pois mielestäni laadullisesti huonot biisit, mutta pyrkinyt pitämään listan monipuolisena. Niinpä genrejä on ihan laidasta laitaan visual keistä japan poppiin ja rockiin, anime-tunnareihin, klassiseen musiikkiin, pelimusiikkiin, raskaanpaan settiin ja japanilaiseen kansanmusiikkiin. Enkaa ei taida oikein löytyä. Vielä. ;)

Riisa no Nippon Spotify-lista

Kuvassa tokiolaisbändi Platonin vokalisti-kitaristi Higashi-san.

Ansaitsisiko jokin Spotifysta löytyvä, mutta vielä listalta uupuva biisi päästä listalle? Mikä on tämän hetkisistä kappaleista suosikkisi?

Tokiossa... ei kun siis Lontoossa!

Käväisimme poikaystäväni Eeron kanssa tuokokuun lopussa Lontoossa, eikä siitäkään reissusta päästy ilman Japani-viboja.

Ostospäivämme alkoi himmeän kokoisesta animea, mangaa ja kaikenmaailman oheiskrääsää myyvästä Forbidden Planet -liikkeestä, joka sijaitsi aivan Lontoon keskustassa suunnilleen Covent Gardenin ja Tottenham Court Roadin metroasemien puolivälissä. Liikkeessä oli suomalaisesta näkökulmasta oiva valikoima anime-dvd:itä, sillä Suomestahan niitä nyt ei käytännössä liiemmin löydy mistään. Mangaa sen sijaan oli suhteellisen niukasti, sillä mielestäni Helsingin Fantasiapeleissäkin on parempi valikoima. Tarjolla oli myös aika yksipuolinen lajitelma genrejen suhteen; tuntui, että hyllyssä oli lähinnä shojo- ja shonen-mangaa varsin nuorelle ikäpolvelle sekä sitten oma hyllynsä K18-nimikkeille. Asiakaskunta siitä välimaastosta tuntui jäävän vähän paitsioon. Ei Forbidden Planetin mangahyllyä voi kuitenkaan aivan täysin teilata, sillä yksi helmi sieltä löytyi. Ostimme kolme ensimmäistä kirjaa "20th Century Boys" -mangaa, ja matkan jälkeen kokoelmaa on täytynyt täydentää aika kovaa tahtia, sillä sarja on jännä kuin mikä. Eikä ihmekään, sillä hölmösti vasta myöhemmin tajusin, että tuttu kädenjälki ja mieletön tarinankerronta ei ole toki sattumaa. Kyseessä kun on yhden kaikkien aikojen suosikkisarjani Monsterin tekijän Naoki Urazawan uusi salaperäinen tarina. Miksi en ollut törmännyt tähän aiemmin?

Rakas vanha ystäväni Muji!

Forbidden Planetin olimme merkanneet karttaamme, mutta sattumalta törmäsimme myös toiseen Japanilaista laatua tarjoilevaan liikkeeseen. Brittiläisten ja eurooppalaisten sisustuspuotien seassa kun kohosi ylpeänä tuttu, turvallinen ja aina niin kätevä Muji! Tokiossa asuessani Muji oli suuri suosikkini, josta löytyi yhtä ja toista kivaa ja kätevää. Ostin tällä kerralla muutaman sketchbookin, sillä tykkään Mujin brändittömästä linjasta: laadukkaan vihkon kannet ovat pahvinväriset ja simppelit mahdollistaen sen, että vihkon voi koristella helposti juuri sellaiseksi kuin haluaa. Lisäksi Mujirushi Ryouhinin alakerrasta löytyi myös se, mitä olimme kaavailleet jo pitkään ostavamme Helsingin Tokyokanin liikkeestä –nimittäin tamagoyaki-pannu! Tamagoyakihan on siis makea japanilainen rullamunakas, ja minä ja Eero olemme molemmat kyseisen ruokalajin suuria suosijoita. Niinpä matkan jälkeen tuo Mujin suorakaiteen muotoinen pannu on päässyt kokeiluun jo useampaan otteeseen.

Tamagoyaki on herkullista ja helppoa valmistaa.

Kylmä zarusoba sopii kesäpäivän viilentäjäksi.

Kävimme tietenkin syömässä japanilaisessa ravintolassa, sillä brittilässähän tunnetusti kannattaa kokeilla ennemminkin eksoottisempia ravintoloita kuin kotimaan kuppiloita. ;) Söin pitkästä aikaa zarusobaa, eli lämpimään kesäpäivään sopivan annoksen kylmiä nuudeleita merilevällä ja soijapohjaisella liemellä. Kuulostaa yksinkertaiselta ja ehkä vähän karultakin, mitä se periaatteessa onkin – mutta silti niiiiin hyvää! Pitäisi tehdä joku päivä evääksi töihin, sillä olen kesällä kunnostautunut obentoo-saralla. Obentoo-boksieni sisältöjä voitte muuten ihmetellä uudessa ruoka- ja sisustuspainotteisessa blogissani Riisa.netissä, josta löytyy myös aimoannos japanilaisia reseptejä.

Obentoubakoni sisältä paljastuu japanilaisittain maustettua jauhelihaa, nikusoboroa, maissia, riisiä, paprikaa sekä tietysti tamagoyakia. Töissä pitää syödä hyvin, että jaksaa! :)

Lontoon reissu oli mainio, mutta muutamat hetkelliset Japani-fiilikset vahvistivat sen, minkä olen tiennyt jo pitkään. Alkaa olla aivan liian pitkä aika siitä kerrasta, kun jalkani astelivat viimeksi Japanin kamaralla. Sinne on pakko päästä. Ja pian!

Video: Riisan koulumatka Japanissa

Jos joku on viimeisten parin kuluneen kuukauden aikana ihmetellyt, ettei täällä tapahdu mitään, niin pahoittelen asiaa. Japani-aiheinen opinnäytetyöni on vienyt mehut aika lailla kaikesta aihepiiriin liittyvästä kirjoittamisesta – kun ensin koko päivän tekee töitä tuon kyselylomakkeen yhteydessäkin mainitun Japani-kirjaprojektin parissa, ei jotenkin illalla vähäisellä vapaa-ajallakin enää jaksa miettiä samoja asioita.

Kuitenkin kun törmäsin kuva-arkistojani selaillessani pariin hauskaan videonpätkään, jotka minun on pitkään pitänyt laittaa tänne näytille jo silloin kun ne 2009 lokakuussa kuvasin, ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Muuten ne unohtuvat taas jonnekkin kansion pohjalle. Niinpä heitin videon pätkät iMovie-ohjelmaan, säädin ja leikkasin niitä hiukan, lisäsin mukaan musiikkia, jota tuolloin pyöräillessä usein kuuntelinkin ja voilà! Luvassa muutaman minuutin video siitä, miten minä pääsin koululta kanaloiden, puutarhoiden, maissipeltojen, komeiden omakotitalojen ja junaraiteiden viitoittamaa tietä kotiin. Valitan, että video on kyllä kuvanlaadultaan aika karmaiseva, sillä se on kuvattu pyörän selästä vapaalla kädellä vanhalla pokkarikamerallani. :D Täytyisi varmaan hankkia jossain vaiheessa, ainakin ennen seuraavaa Japanin matkaa kamera, jolla voisi kuvata myös vähän parempaa videomatskua. Näiden editointi kun on niin hauskaa, ja jos kuvat kertovatkin tuhat sanaa, niin video kertoo ainakin kymmenen tuhatta! :)

Pitemmittä puheitta, Riisan koulumatka, olkaa hyvät! :D

Video lähtee pyörimään uudella sivulla kun klikkaat oheista linkkiä:

Kysely on tullut päätökseensä ja voittaja on arvottu!

Opinnäytetyötäni varten tekemäni Japani-aiheinen kysely on tullut vihdoin päätökseen ja vastaajaluku nousi lopulta huimaan 509 henkilöön. Suuret, nöyrät kiitokset kaikille niille, jotka uhrasivat hetken ajastaan ja vastasivat kyselyyn.

Kyselyn yhteydessä järjestetty arvonta on nyt myös suoritettu, voittajaan on otettu yhteyttä ja Japani-aiheinen tavarapalkinto lähtee ensi viikolla postissa Arnolle Tampereelle. Onneksi olkoon!

Kunnon otanta mahdollistaa sen, että kyselystä saa luotettavampia tuloksia. Olen ehtinyt jo perehtyä aineistoon mukavasti ja vastausten perusteella piirretyt graafit kertovat yhtä ja toista mielenkiintoista Japanista kiinnostuneista ihmisistä. Mm. sen, että todella suuri osa on kovia lukemaan kirjoja (n. 70% lukee erilaisia kirjoja, oppaita tai lehtiä vähintään kerran kuussa, ja jopa lähes 45% lukee esimerkiksi kaunokirjallisuutta viikottain). Jopa liki 85% on joskus lukenut mangaa. Suurimman osan mielestä geishat ja samurait ovat kliseitä, ja sen sijaan Japani on ennen kaikkea teknologian, riisin, pyhättöjen ja temppelien sekä ahkerien ihmisten maa. Iso osa teistä ei esimerkiksi pidä Japania minään uimarantojen mekkana, mutta enpä pitänyt minäkään, ennen kuin eksyin Japanin hiekkarannoille toissavuonna.

Suuri osa tutkimuksen perusteella vedettävistä johtopäätöksistä on tietenkin melko yllätyksettömiä. Kyselyn tarkoituksena oli kuitenkin ennen kaikkea tarkastaa, ovatko omat tai yleiset ennakkokäsitykset japanista kiinnostuneista ihmisistä oikeassa ja voiko stereotypioihin luottaa. Toisaalta vastausten joukosta löytyi myös muutamia yllätyksiä, ja erityisen hyödylliseksi opinnäytetyötä tehdessäni tulee varmasti osoittautumaan Japanista kiinnostuneiden ihmisten lukutottumusten selvittäminen.

Tarkempia tutkimustuloksia julkaisen myöhemmin keväällä tai kesällä, kun opinnäytetyöni julkaistaan.

Kiitos vielä kerran kaikille vastaajille! :)

(Huom, tässä tekstissä ei ole Aprilli-piloja. :D )

Median uutisointi vs. Japanin todellisuus

Viimeisen viikon aikana maamme uutisotsikoissa on vilahdellut mm. yhä Tshernobylin jäljiltä säteilevät sienet, apteekkien tilapäisesti tyhjentyneet joditablettivarastot ja jos jonkinlaiset kauhuskenaariot Tokion "pimentyneiltä ja aavemaisilta" kaduilta puhumattakaan Miyagin alueen uutisoinnista.

Mediassa ei ole paljon näkynyt tämänkaltaista aurinkoista Tokiota viime aikoina. Asakusakin on kirsikkakoristeineen kuin toissa vuoden keväältä, omalta ensimmäiseltä Tokio-kierrokseltani. Väkeä tosin näyttää kojujen reunustavalla turistikujalla olevan vähemmän kuin yleensä. Kuvat 18.3.: Ari Helminen

Muutamat ensimmäiset päivät järistyksen ja tsunamin jälkeen olivat tietenkin Japanissa sekasortoisia ja ilmassa oli pelkoa ja epätoivoa - syystäkin. Aluksi osa kauppojen hyllyistä oli tosiaankin välillä tyhjinä ja kodit olivat sekaisin. Ihmiset eivät päässeet matkustamaan koteihinsa tai saaneet tavoitettua ystäviään tuhoalueilla. Suuri osa katastrofaalisista uutisotsikoista on käsitellyt kuitenkin vain Miyagin aluetta, joka kärsi pahimmat tuhot tsunamin vuoksi.

Mutta missä ovat median kuvat siitä, miltä näyttää vaikkapa Tokiossa nyt ihan normaalina arkipäivänä? Entä muualla Japanissa? Mihin on unohtunut 80% muusta saarivaltiosta? Kaikki uutiset käsittelevät ainoastaan rannikoiden tuhoa ja ydinvoimaloita, eikä missään tunnu näkyvän pihaustakaan siitä, mitä Japanissa todella nyt tapahtuu tavallisten ihmisten keskuudessa. Osa netin uutissivustoista päivittelee omia uutisiaan lisäten oheen vain uuden päivämäärän, jolloin lukija on aivan ulalla, että onko tämä Fukushimassa tapahtunut räjähdys nyt siis se ensimmäinen vai toinen, onko tämä eri reaktori, vai siis onko siellä tänäänkin räjähtänyt, vai onko tämä jo aiemmin alkuviikosta lukemani uutinen. Ne harvat uutiset, jotka käsittelevät muita alueilta kuin Miyagia, kertovat vaikkapa Tokion kohonneista säteilyarvoista. Lukijalle tulee tunne, että siellä ihmiset ympäri Japanin istuvat nyt sisällä ja syövät vain tuontiruokaa ja joditabletteja, jotta välttyisivät säteilyn vaikutuksilta. Aina uutisissa ei jakseta painottaa, että Tokiossakin säteilyarvot ovat kuitenkin pysyneet kohottuaankin luvuissa, jotka lähentelevät normaalin taustasäteilyn ylärajoja (Normaali taustasäteily on n. 0.07-0.3 mikrosievertiä tunnissa, Tokiossa on mitattu korkeimmillaankin 15. ja 16.3 aikaan 0.5 mikrosievertiä tunnissa.). Näiden uutisten valossa median kannattaisi muistuttaa, että nyt kannattaa Suomessa olla varuillaan liukkauden vuoksi ettei katko luitaan, sillä röntgenkuvauksessa saatava säteilymäärä voi olla jopa tuhansia mikrosieverttejä kerta-annoksena!

Uutiset pohjautuvat toki useissa tapauksissa faktoihin, mutta miksi esimerkiksi suomalaisista sienistä pitää uutisoida heti Fukushiman ydinvoimaloiden kuvien ohessa? Miksi ihmisten mieliin jätetään vääränlainen kuva tapahtumien todellisesta luonteesta? Jotain median markkinointijohteisesta ja suuriin myyntilukuihin tähtäävästä uutisoinnista kertoo sekin, että vaikka Japanin tilanne ei ole muutamaan päivään olellisesti muuttunut, uutisointi siltä suunnalta vähenee heti, kun Libyassa on saatu tilanne päälle. :P Kaikki eivät jaksa enää seurata paniikkia lietsovia lööppejä ja uutisia, enkä jaksa minäkään.

Jotkut ihmiset ovat ihmetelleet, miksi Tokiossa oleskelevat suomalaiset eivät palaa ensimmäisellä lennolla Suomeen. Turistit ovat toki asia erikseen, eikä kenenkään nyt kannata Japaniin varta vasten tietenkään lähteä ihan lähiaikoina, mutta mikä ihme siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että vaikka kansalaisuus olisi suomalainen, ei se tarkoita, että kotikin olisi välttämättä Suomessa, ja että tilanne Japanin eri osissa on täysin erilainen? Koti on siellä, missä on työ, asunto ja kenties perhekin, eli joidenkin kohdalla vaikka Tokiossa. Jotain Japanin eri osien tilanneeroista kertoo vaikkapa se, että vesipula ja kaasun toimituksen katkokset jatkuvat yhä ystävieni mukaan Sendaissa, mutta muutamat tokiolaiset ystäväni juhlivat juuri valmistumistaan yliopistosta - tukat laitettuna ja yllä upeat kimonot ja kaikki! Suomalaisbloggaajan videot tokiolaisesta ruokakaupasta ja asemien arkisesta vilkkaudesta kertovat nekin omaa tarinaansa.

Tältä erää toivottelenkin siis jaksamista Sendaihin, jossa ihmiset eivät ole päässeet välttämättä viikkoon suihkuun ja samaan hengenvetoon onnittelen tokiolaisystäviäni yliopistouran loppumisesta ja uuden elämän alusta. Kohta puoliin minäkin liittynen jälkimmäisten joukkoihin, sillä torstaina on viimeinen varsinainen luento!! Sen jälkeen edessä on kokopäiväistä opinnäytetyön tekemistä. :)