maanantai 6. huhtikuuta 2009

Eksoottinen japanilainen arki

Uusi asunto alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että kyllä täällä voi kymmenen kuukautta asustaa, vaikka etenkin minikokoinen keittiö aiheuttaakin välillä hieman epätoivoa epäkäytännöllisyydellään. Olen hankkinut lisää henkareita kahden kaapissa olleen lisäksi, ostanut ylimääräisen roskakorin, koska roskat pitää lajitella ainakin seitsemään eri pussiin ja viedä roskienkeruupisteeseen tiettyinä viikonpäivinä. Lisäksi olen hankkinut koreja vaatekaappiin, ostanut pari luutua, pakasterasiaa ja muita käytännöllisiä tarvikkeita. Ostoksia tein pääasiassa sadan yenin kaupassa, joten rahaakaan ei kulunut kovin paljon.

Tänään kävin hakemassa Villeltä ja Annalta untuvatyynyn oman kovan riisisäkkityynyni tilalle. Anna oli ostanut tyynyt aiemmin itsellen, mutta ei tiennyt sen olevan untuvatyyny. Ville on untuville allerginen, joten he tarjosivat sitä minulle. Tyyny vaikutti mukavalta, joten tästä lähin se saa palvella minua.

Kaupassa käynti on joka kerta oma eksoottinen seikkailunsa. Jos kämpän sisällä verhot suljettuina voikin välillä melkein unohtaa olevansa Japanissa, supermarketissa tuntemattoman elintarvikkeet, erikoiset tavat ja ennen kaikkea lukutaidottomuus iskevät silmille. Ensinnäkään, en tiedä mitä kaikkea kaupasta löytyy, joten koskaan en voi olla aivan varma mitä ylipäänsä voin olettaa sieltä ostavani. Toiseksi, jos kaupasta jotain löytyykin, täytyy käydä läpi koko marketti, että sen löytää. Kolmanneksi harvasta paktist näkee ensi silmäyksellä päältä päin mitä se sisältää. Tänäänkin päädyin lopulta ostamaan tuotteen, josta tiedän ainostaan, että sen nimi on korokke, ja se on vähän niinkuin röstiperuna, mutta siinä on kyllä jotain muutakin - ainakin kuvasta pääteltynä. Osaan lukea katakanoja, ja se pelastaa minut suurimmassa osassa tilanteista, sillä useiden japanilaisten ruokapakkauksen lainasanat, kuten vaikkapa juusto eli chiizu, on kirjoitettu katakana-merkeillä. Täten minun ei siis tarvitse tehdä ostoksia aivan sokkona, vain suurimmaksi osksi. ;) Yksi ongelma on myös esimerkiksi valmisruokien valmistusohjeiden tulkinta. Koska minulla ei ole uunia, en voi esimerkiksi ostaa pakasteosastolta ihan mitä vain uuniranskanperunoita, vaan minun täytyy löytää aina mikrovaihtoehdot. Tämän salaisuuden selvittäminen vaatii usein muiden ostosten tekijöiden häirintää. Onneksi osaan pyytää kohteliaasti anteeksi. ;D

Tänään ylitin jälleen itseni, sillä paitsi että ostin tuotteen, josta en ollut ihan varma onko se kurkku, kurpitsa vai joku aivan muu, hommasin myös suurimpaan lähisupermarkettiini Sanwaan ポイントカード:n, pointokaadon, eli pistekortin täysin japaniksi asioiden. Sanwan pointokaado on vähän niinkuin joku Plussakortti, joskaan ei ihan niin tekninen. Kun ostan tietyllä määrällä kaupasta tavaraa, saan kassalta (kai) kuponkeja, joilla voin sitten tehdä kaupassa ostoksia. Tämä käytäntöosa on hieman hämärä vajavaisten japanintaitojeni vuoksi. Useimmiten kaikki kaupat tarjovat asiakkailleen tälläisiä pistekortteja, ja koska käyn mitä luultavimmin tässä supermarketissa melko tiuhaan, ajattelin, että otetaan nyt sitten sellainen kortti, vaikka se maksoikin 100 yeniä. Useimmiten tällaiset kortit ovat ilmaisia leimakortteja, mutta no, sain ainakin asiakaslahjaksi kankaisen kauppakassin. :P

Juttelimme tänään Villen ja Annan kanssa myös pankkitilin avaamisesta ja pyörän hankinnasta. Täytyy katsoa, mistä löytyisi mahdollisimman halpa käytettyjen pyörien kauppa. Jollain 70 eurolla ainakin yhdestä kaupasta irtoaisi käytetty pyörä, mikä on mielestäni ihan ok hinta. Koulumatka olisi niin mukava taitaa pyörällä etenkin, mikäli nämä ilmat ovat näin ihanat kuin nyt. Tänään ulkona oli noin 18 astetta, eli pyörälle olisi kyllä kysyntää! :)

9 kommenttia:

Acjama kirjoitti...

Hehe, nostalgista! My life is flashing in front of... Riisa's blog. No, selvisin minäkin hengissä, kyllä sinäkin pärjäät.

Polkupyörästä semmoista, että 70 eurolla voi saada jopa uudenkin. Etsi ホームセンター, eli Home Centereitä (Viva Home, Gainz, Matsumoto Kiyoshi Home Center, Royal, Mr.Max, muitakin on). Ovat kuin automarketteja joista ei saa ruokaa. Ainakaan terveellistä, siis. Auto Light (オートライト) on kiva mutta kallis lamppu polkupyörään, joka toimii etupyörän keskiödynamolla (ei tee polkemista raskaaksi) ja toimii automaattisesti hämäräkytkimellä. Varkausvakuutus on hyödytön mutta ihme ja kumma toimii pelotteena (osta silti kunnon lukot), ja isännöitsijältä voit saada pyörään tarran jolla saat jättää pyöräsi talon pyöräpaikalle.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, hyvältä näyttää, olet päässyt japani-elon ytimeen heti alkuun (pointtokaado). Jyvätyynyt on kyllä tuhannesti parempia kuin mikään untuvatyyny!

Tsemppiä! :)

Riisa kirjoitti...

Löysinkin googlemapista yhden Home Centerin tästä lähistöltä, mutta en ole ihan varma myyvätkö he pyöriä.. Halvimmillaan olen tähän mennessä bongannut käytetyn pyörän n. 57 euron hintaan, joka ei ole paha laisinkaan, kun pyörässä on kori ja autolight ja kaikki, mutta pitää vielä katsella, jos löytyisi sitten noita uudempiakin pyöriä halvalla. Halvimmillaan olen uuden pyörän nähnyt n. 90 euron hintaan, joka sekään ei ole ihan hirveän kallis, mutta mieluummin maksaisin vähemmän. :]

Tiina kirjoitti...

Hei sinne Japaniin täältä sumuisesta ja sateisesta Helsingistä! Hyvin olet päässyt alkuun, ja tällainen äiti-ihminen voi huokaista helpotuksesta: lapsihan saa ruokaa ;-) ;-)

Odotan jännityksellä, millainen on opintojesi alku ja millaisia paikallisia kavereita saat!

maiju kirjoitti...

Ihanaa että sulla tuntuu lähteneen kaikki hyvin käyntiin :D!Muistan kun yks koulukaveri lähti lukiossa japaniin vuodeksi ja sillä oli ihan samat ongelmat ruokaostoksien kanssa! Osaako siellä paikalliset ollenkaan englantia?

ps. Rakastan noita sun kirsikkapuukuvia!

Riisa kirjoitti...

Tiina: Juu, ruokaa saa, vaikka tähän mennessä oonkin tyytynyt aika "tylsiin" vaihtoehtoihin, kuten spaghettiin. ;) Ehkä tästä kun oppii ensin löytämään perustarvikkeet marketista, uskaltaa enemmän kokeilla myös japanilaisia ruokalajeja. :)

Maiju: Kiva, että joku muukin kuin minä jaksaa katsella kirsikan kukkien kuvia. X) Eipä nuo paikalliset paljon englantia puhu. Usein etenkin +30-vuotiaat on ihan silminnähden kauhuissaan, jos menee japaniksi kysymään, että puhutteko englantia. :D Nuoremmat voi vielä uskaltaa kouluvuosiensa perusteella vähän kokeilla, mutta aika harva puhuu englantia, josta ois oikeasti jotain hyötyä kunnolla. :P Mut luulis, että näin ainaki sitte oppis ite japania. :]

Riisa kirjoitti...

Yoe: No juu, toi untuvatyyny ei kyllä oo mikään maailman mahtavin, mutta sopii mun päälle jotenkin paremmin kuin jyvätyyny, joka sen sijaan on osoittautunut aivan mahtavaksi tietokone"tuoliksi" tähän lattialle sohvapöydän eteen, jossa läppärilläni kirjoittelen. ;)

En tiä kyllä saisko vuokraisäntä halvauksen, jos tietäis että istun niiden hienon jyvätyynyn päällä..

ekku kirjoitti...

Tänne asti on edennyt jo lukeminen tälle illalle=).Itekkin oisin aivan innoissani ku pääsisin uusin kauppoihin käymään,mistä ei mitään tuotteista ymmärrä.Tokihan se hankaloittaa elämistä siellä,mut onneks osaat jonkin verran Japania.kaikkea hyvää Japanin vuodellesi ja INNOLLA seuraan sitä.

Riisa kirjoitti...

Ekku: Kiitos kommentista ja toivotuksista. Hauska kuulle, että olet jaksanut lueksellä noi pitkään! :D