Koulumatka japanilaisissa misemissa

Tämä viikko on ollut todella lämmin lukuun ottamatta tätä päivää, jona erehdyin pukeutumaan alkuviikon hellelukemien mukaisesti ja palelluin vilpoisan tuulen ja sateen yllättäessä minut pyöräillessäni sekä aamulla koululle että sieltä illalla kotiin. Toivottavasti pian olisi taas aurinkoista. Koulun kampuksen puistomaisella pihalla on mukava istuskella tuntien alkua odotellessa.

Koulupäivät ovat tällä viikolla venähtäneet välillä melkein kuuteen saakka, joten olen ollut koulusta palattuani ihan valmis yöunille. Melkein joka ilta on tullut kuitenkin juteltua koneen ääressä perheen ja muutamien ystävien kanssa, joten nukkumaan meno on aina vierähtänyt vähän pidemmälle. Ehkä pitäisi koettaa mennä nukkumaan jo kymmeneltä, kun tämä elo täällä tuntuu vievät minusta mehut ihan kokonaan. Luultavasti se fakta, että joudun aivan koko ajan koulussa ja esimerkiksi kaupassa ostoksilla ollessani miettimään kuulemaani ja taistelemaan, jotta saan jotain sanotuksi, on saanut minut viikon loppuu mennessä ihan väsyneeksi. Vapaapäivät siis lataillaankin akkuja ja vältellään kaikkea mahdollista aivotyöskentelyä niin pitkälle kuin se on mahdollista. ;)

Sateesta huolimatta koulumatkat taittuvat nykyisin oikein mukavasti. Puolen tunnin pyörämatka ei oikeastaan tunnu ollenkaan pitkältä, kun pitää koko ajan keskityä niin tarkasti liikenteeseen tai mukavien maisemien tarkkailuun. Pyöräilijöitä on paljon, autoja on paljon ja kukaan ei tunnu ihan tietävän, kenen kuuluisi mennä risteyksessä ensin, tai millä puolella tietä pyöräilijöiden pitäisi ajaa. Itse yritän pitäytyä yleensä vasemmalla, jossa autotkin ajavat, mutta joskus tulee ajauduttua suomalaiseen tapaan oikealle.

Puolen tunnin pyörämatkan varrella on paljon katseltavaa. Koska asun lähellä asemaa, ihan aluksi täytyy ylittää junarata. Tapoja on pari. Voi joko kiertää kauempaa ja mennä alikulkutunnelista (tätä vaihtoehtoa en ole vielä testannut) tai sitten mennä aseman läheisyydessä olevaa ylikulkusiltaa pitkin. Ylikulkusillassa oma jipponsa on tosin se, että varsinaiselle sillalle pitää nousta joko hissillä tai kiemurtelevaa rappusten ja pyöräliuskan yhdistelmää pitkin. Otan yleensä hissin, ellei se ole juuri ehtinyt lähteä ylös, sillä paitsi että liuskaa pitkin pyörän työntäminen on aika raskasta, se on myös suunnilleen yhtä hidasta kuin hissin odottelu. Sillan ylitettyään alasmeno tapahtuu samanlaisin konstein.

Radan jälkeen matkan varrella on aluksi vilkas autotie, jonka toisella puolella on jalka- ja pyöräkäytävä ja toisella puolella pieni tiestä lohkaitu vihreällä merkitty ajokaista pyöräilijöille. Ajan yleensä tällä ajokaistalla, sillä varsinainen jalkakäytävä on aamuisin ihan tupaten täynnä koululaisia, eikä siellä siis varsinaisesti kykene ajamaan.

Hieman pidemmällä tämä matkan ikävin, hitain ja eniten tarkkaavaisuutta vaativa vaihe loppuu, ja fillaristille aukeaa ihanien, japanilaisittain suhteellisten leveiden ja rauhallisten pyöräteiden taivas. Tämän pyörätien varressa on lähinnä muutamakerroksisia omakotitaloja, juoma-automaatteja, sekä pikkuruisia istutuspeltoja, joiden ääressä kyykkii lähes päivittäin sympaattisen näköisiä vanhuksia työn touhussa. Pelloilla näyttää kasvavan sipuleita, salaatteja ja muita vihanneksia. Muutamat pellot ovat vielä mustan, kauniin mullan peitossa. Pyöräteiden varressa tuoksuu maaseutu, joka on Tokiossa aika erikoinen tuoksu. Tulee aika pohjanmalainen lapsuusajan fiilinki, kun haistelee vastaleikattua ruohoa ja mullan tuoksua. Olen huomannut, että täkäläisissä nämä rehelliset tuoksut, joita etenkin erään kanalan kohdalla maustaa sopivassa tuulessa kirpakka lannan haju, eivät herätä liiemmin mitään mukavia nostalgian tunteita. ;)


Yhden peltoaukean jälkeen eteen aukeaa kuin tyhjästä iso temppeli. Se on upean näköinen, mutta en ole koskaan nähnyt siellä tai sen pihalla ketään. En siis ole myöskään itse uskaltautunut tutustumaan siihen sen lähemmin kuin pysähtymällä napsaisemaan valokuvan keskiviikkona temppelin ohi pyöräillessäni.


Lopultakin eilen muistin ottaa kuvan myös näiden pyöräretkien oleellisimmasta osasta, eli ostamastani polkupyörästä. Se on mielestäni oikein hyväkuntoisen oloinen ollakseen käytetty, vain hieman ruostetta siellä täällä muistona sateessa seisomisesta. Mietin myös, että voi jopa olla mukavampaa ajaa hyväkuntoisella käytetyllä pyörällä kuin sisäänajamattomalla uutuudenkankealla じてんしゃ:lla (jitensha = polkupyörä). Toivottavasti menopelini palvelee minua hyvin tulevat kuukaudet. ^_^