Päivät vierivät koulua käydessä

Tämä viikko on vierähtänyt kovaa kyytiä, eikä pitkien koulupäivien jälkeen ole aina ollut aikaa kirjoitella blogiin. Parina päivänä lähdin koululta jopa vasta joskus viiden, kuuden aikaan, joten niinä iltoina olo on ollut suhteellisen unelias.

Viime viikko oli aika raskas. Yllättävä luokan vaihdos, kurssien menoon totuttautuminen ja alati uusien ihmisten tapaaminen oli väsyttävää, vaikkakin myös mielenkiintoista. Viime viikolla tuntui vielä kauhean epätoivoiselta vaihtaa luokkaa, vaihtaa kursseja ja samaan aikaan koettaa selvitä kaikesta japaniksi. Tällä viikolla meno on kuitenkin pikkuhiljaa tasaantunut, ja olen huomannut, että turhaa huolehdin mistään. Aiemmissa luokissani tapaamani ihmiset ovat edelleen moikkailleet minua, tulleet juttelemaan ja pyytäneet minua syömään yhdessä lounasta. Lisäksi molemmista uusista luokista on löytynyt mukavia uusia tuttavuuksia, joiden kanssa jutella tunneilla ja välitunneilla. Molemmissa uusissa luokissani on nyt myös tyyppi, toisessa jopa kaksi, jotka voivat tarvittaessa auttaa minua hieman englanniksi esimerkiksi opettajan kanssa koulutöistä keskustellessani. Pakko myöntää, että tässä vaiheessa tuo apu on ihan tervetullutta. Vaikka ymmärränkin suuren osan opettajan puheesta, vastaaminen japaniksi on se, joka tuottaa yleensä vaikeuksia.

Kurssit ovat olleet mielenkiintoisia, lukuunottamatta yhtä perjantain kurssia, jonka hulppeana sisältönä olivat epämiellyttäväksi yllätyksekseni Illustratorin ja Photoshopin alkeet. Siinä sitä sitten piirreltiin neliöitä ja ympyröitä muiden mukana japanilaisella käyttöliittymällä. Värähdin tuskasta, kun kuulin, että kurssin lopputyönä on itseä varten tehty havainnollinen tutoriaalityyppinen opas kyseisten ohjelmien käytöstä. Se mikä tässä kaikessa on niin rasittavaa, on se, että olen paitsi osannut käyttää Photoshoppia yläasteelta lähtien, olen myös käynyt sekä Metropoliassa, että sitä aiemmassa oppilaitoksessani Vantaan ammattiopisto Variassa yhteensä varmaankin kuusi erilaita Illustratorin ja Photoshopin saloihin perehdyttävää kurssia, joiden lisäksi olen käynyt lukuisia kursseja, joiden ohessa kyseisiä ohjelmia käsitellään. Jostain kumman syystä siis ei hirveästi huvittaisi käydä taas kerran kyseisten ohjelmien alkeita, etenkään, kun se tulisi olemaan erittäin hankalaa japanilaisella käyttöliittymällä. Hyvä kun osasin sulkea Macin tunnin jälkeen, joten tarvitsisin koko ajan jonkun selittäämään mitä jossain nappulassa lukee. :P Onneksi tänään sain vihreää valoa suunnitelmalleni jättäytyä pois kurssilta selitettyäni, että olen käynyt lukuisia samanlaisia kursseja Suomessa. Huomenaamuna käyn juttelemassa vielä asiasta kurssin opettajan kanssa, ja sen jälkeen - toivottavasti - saan poistua luokasta.

Tietokonerintamalla täällä ollaan jokseenkin samalla tasolla kuin Suomessa omassa koulussani.
Koneet ovat samanlaisia iMacceja, kuin Suomessa omassa koulussani on, joten teknisesti tietokoneluokkien taso on aika samanlaista. Suomessa meillä tosin on käytössä jo Adoben CS4-paketti, kun täällä vielä käytetään 3:sta. Noh, toisaalta niiden ero ei nyt niin hirveän suuri ole. Tietokoneluokat itsessään ovat paljon Vantaan ikkunattomia koppeja hauskemmat. Niiden lattiat on peitetty kokolattiamatolla, ja luokkaan mentäessä laitetaan jalkaan tohvelit. Tulostimia tuntuu olevan jokaisessa tietokoneluokassa useita, ja niitä saa käyttää ilmaiseksi, mikäli tuo omat paperit. Käytäntö on sama kuin metropoliassa sillä eroavaisuudella, että nämä tuottavat myös värillistä jälkeä! Varsin kiva ominaisuus koulutöitä tulostellessa. Metropoliassa väriprinteistä kun joutuu maksamaan erikseen. :(

Ehdin tutustua viime viikolla myös hieman paremmin Joshibin kirjastoon. Kirjasto on vieläkin suurempi kuin aiemmin osasin hahmottaa, ja sieltä löytyy vaikka mitä! Olen tutustunut vasta lähinnä graafisen suunnittelun osioon ja dvd-hyllyy, mutta jo niissä riittää ihasteltavaa. Etenkin dvd-kokoelma on mainio, sillä siellä on mm. laaja valikoima uusia elokuvia, animaatioita, dokumentteja ja lisäksi tutkimusmateriaalia. Ehdin jo katsoa yhtenä päivänä pätkän Ghiblin studion animaattoreiden työtä käsittelevästä dokumenttielokuvasta. Dvd:itä ei saa viedä kotiin, vaan niitä katsotaan kirjastossa omalta litteältä tv-ruudulta kuulokkeet korvilla. Ihan mukava tapa viettää esimerkiksi aikaa sellaisena päivänä, jos opettaja ei vaikka satukaan ilmestymään tunnille, tai on muuten jostain kumman syystä vapaahetki.

Tällä viikolla asiat ovat pikkuhiljaa alkaneet tuntua arkisemmilta, mikä on erittäin helpottavaa. Joka aamu pyöräilen parin vakiotyypin ohi, katselen kun vanhusjoukkio pelaa krokettia pallokentällä ja kävelen samoja reittejä samoihin luokkahuoneisiin. Kun kurssien konsepti alkaa pikkuhiljaa olla selvä, on myös helpompi keskittyä varsinaiseen koulutyöhön sen sijaan, että keskittyisi murehtimaan, kun ei tajua mitä pitää tehdä. Luokanvaihdoksen jälkeen animaatiokurssi vaihtui hieman kummalliseen viivoihin ja hahmottamiseen keskittyvään kurssiin, jolla teemme tällä hetkellä rautalankamalleja kädestä... O_O Kyseisellä kurssilla useimmat muut opiskelijat tuntuvat välillä olevan aika lailla yhtä pihalla kuin minäkin, mikä helpottaa sulautumistani joukkoon. ;) Iltapäivänkurssi on yritysgrafiikkaa, jossa suunittelen parhaillaan uutta logoa Googlelle. Kurssin kulku on selkeää ja opettaja varsin yksiselitteinen ja helposti ymmärtävä, joten se kurssi tuntuu varsin kotoisalta. Myös aihepiiri on ennalta tuttu, mikä helpottaa työskentelyäni huomattavasti.

Tiistai-iltapäivien valokuvauskurssi lähti liikkeelle melko lailla alkeista, jotka minulla jo ovat aika lailla hallussa, mutta kurssilla käsitellään myös minulle uusia asioita, kuten filmin kehittämistä ja muunlaisia valokuvaukseen liittyviä käsityötekniikoita. Digikuvauksen ohella on hauskaa päästä kokeilemaan myös pimiötyöskentelyä!

Nyt on kuitenkin lähdettävä käymään kaupassa, sillä paitsi että maha kurnii, on myös hankittava pihdit, jotta voin alkaa vääntämään maanantaiksi rautalankaa käden muotoon... :P