tiistai 9. kesäkuuta 2009

Kasvissyöjänä kryptisten pakkausselosteiden ja lihalienten Japanissa

Kasvissyöjillä on yleisesti ottaen Japanissa aika hankalat olot, sillä lihaa sisältämättömienkin ruokien valmistukseen käytetään kuitenkin usein erilaisia lihapohjaisia liemiä - esimerkiksi raamennuudelit uivat yleensä missä lie possusta ja kanasta tiristetyssä liemessä ja monissa ruokien kanssa käytettävissä kastikkeissa on lihasta peräisin olevia ainesosia. Joskus ainesosia ei kertakaikkiaan voi tietää, sillä esimerkiksi jotkut supermarkettien okonomiyaki- ja yakisobakastikkeet sisältävät lihaperäisiä ainesosia, mutta ravintoloiden omissa kastikkeiden valmistuksessa ei lihaa välttämättä ole käytetty laisinkaan. Ota siitä nyt sitten selvää..

Sobanuudeleiden kala- ja kasvispohjaisessa liemessä ei yleensä ole lihaperäisiä aineksia, joten se sopii tietyn linjan kasvissyöjille.

Kasvissyöjiäkin on moneen lähtöön, ja ravintolaelämykset Japanissa tietenkin sen mukaiset. Kalaa kasvisruokavalioonsa lisäävät pääsevät helpommalla, ja muut merenelävät lautaselleen kalan lisäksi hyväksyvät voivat syödä varsin useita ruokalajeja. Mikäli tähän lisätään vielä kananmuna ja maitotuotteet, ei ravintolakäyntiä ennen tarvitse mielestäni välttämättä aivan hirveästi jännittää. Vegaanien ja muiden tiukemman linjan noudattajien sen sijaan on varmaankin melko hankalaa löytää omaan ruokavalioonsa sopivaa ruokaa.

Leena ja Jason ovat kasvissyöjiä, joten heidän täällä ollessaan olen saanut useaan otteeseen harjoittaa japanintaitojani ravintolahenkilökunnan kanssa kysyessäni, onko jossain annoksessa lihaa tai mitä jokin ruoka tarkkaan ottaen sisältää. Olemme myös selvittäneet hankalia japaninkielisiä pakkausselosteita Nintendo DS:n japani-englantisanakirjan ja Windowsin IME Padin avulla. Molemmat toimivat vaihtelevasti, ja hankalammissa tilanteissa joutuu turvautumaan kanjien radikaalihakuun, joka on yleensä melko hidasta ja vaivalloista.

Pääasiassa omasta näkökulmastani suurimman osan kasvissyöjän ongelmista Japanissa tuottaakin itse ruokien sijaan kieli, sillä mikäli menua ei osaa lukea tai henkilökunnalta ei voi kysyä neuvoa, on sopivan ruoan löytäminen luonnollisesti hyvin vaikeaa. Aina menuissa ei ole edes kuvia, ja joskus, vaikka kuvat löytyisivätkin, ei se välttämättä anna annoksesta tarpeeksi yksiselitteistä kuvaa. Myös ravintoloiden ikkunoissa olevat muoviruoat eivät välttämättä kasvissyöjää informaation suhteen lämmitä. Joissakin pienemmissä perheomistuksessa olevissa ravintoloissa henkilökunta voi pyynnöstä jopa valmistaa ruoan lihattomana, joten palvelu kyllä pelaa - se vain valitettavasti edellyttää yleensä japanin kielen osaamista.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Mitenköhän sitten tuo maitopuoli? Syön vain laktoositonta ruokaa, joten olisiko parempi opetella japaniksi "ei maitoa" vai katsoa kuvista mikä näyttäisi ei-maidottomalta? Entä käytetäänkö siellä paljon maitojauhetta esim. leipiin ja leivonnaisiin?

t. Virve

Elventhor kirjoitti...

Hmm, tulipa mieleeni että onko sinulla kamerakännykkä ja jos niin eikö kannattaisi käyttää jotain ohjelmallista tapaa tunnistaa kirjoitusmerkit? (Ts. otat siitä kuvan ja puhelin kertoo sinulle englanniksi sen sisällön) - Sellainenhan olisi äärimmäisen helppoa ja sopivia ohjelmia löytynee varmasti..

Riisa kirjoitti...

Virve, laktoosi-intolerantikolla on oikeastaan varsin helppoa Japanissa (ja useimmissa Aasian maissa), sillä laktoosin sietokykyhän on pääasiassa skandinaavien geenien erikoisuus, ja suuri osa etenkin aasialaisista ei siedä maitoa. Me suomalaiset olemme niin tottuneet maidon juontiin, että sen sietämättömyyskin on meille nimetty sairaudeksi tai allergiaksi, vaikka iso osa maailman aikuisväestöstä ei maitoa kovin hyvin siedäkään. Perinteisessä japanilaisessa ruoassa ei käytetä yleensä maitotuotteita, joten kun pysyttelee japanilaisen keittiön antimissa, maito tuskin tulee aiheuttamaan ongelmia. Ulkomaisissa ruoissa maitoa kyllä on, mutta aikuiset harvoin varsinaisesti juovat maitoa. Epäilisin, että useissa leivissä ja leivonnaisissa on varmaankin maitoa, mutta olen itse ostanut pari kertaa mm. soijamaitoon tehtyjä sämpylöitä, joten vaihtoehtoja maitoleivillekin kuitenkin tuntuisi löytyvän. Eri asia onkin sitten miten ne tunnistaa leipähyllystä. Kaikki kielentuntemus on tietenkin avuksi, eikä "ei maitoa" lapusta taskun pohjalla ole varmasti mitään haittaa, etenkin ruokakaupan puolella, sillä aina "maidottomuus" ei lue paketissa englanniksi. (Vaikkakin ostamissani sämpylöissä näin ihme kyllä oli!)

Elventhor, jos löydät toimivan kanjienlukusoftan, ni sopii esitellä. :) Onhan noita tunnistuslaitteita markkinoilla, mutta eri asia onkin sitten miten hyvin ne toimivat tai miten kalliita ne ovat. En ole itse kyllä törmännyt netti/softa-pohjaiseen ilmaiseen kuvatunnistajaan, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, kun olen asioista tietämätön. ;) Toistaiseksi tuo kanjien piirtelytunnistus on ihan ok vaihtoehto.

Iines kirjoitti...

Kiinassa tää ongelma poistui etsimällä netistä vegeravintoloita (usein buddhalaisia Aasiassa).

http://www.happycow.net/asia/japan/tokyo/

Riisa kirjoitti...

Juu, tuolta Happy cow:sta Leena ja Jasonkin etsivät Googlen lisäksi ravintoloita silloin kun tiesivät missä suunnilleen söisivät. :)

Leena kirjoitti...

Google maps-kartasta "veg-friendly tokyo" saattaa olla tuleville Tokion matkaajille hyötyä.

Ehdimme tosin itse testata vain yhden noista, Kushi Gardenin. Bongasimme kartan perusteella kyllä myös toisen paikan (Crayon house), joten ilmeisesti paikkojen koordinaatit ovat ainakin kunnossa :) Kushi Garden sijaitsi tosin isossa rakennuksessa, jossa jouduimme jonkin aikaa pyörimään ennen kuin paikka löytyi.

Riisa kirjoitti...

Kiitos Leena tosta osoitteesta. Enhän mää sitä muistanut. :P

Acjama kirjoitti...

Kummasti mieleen tuli meriruoka-allergisen siskoni vierailu viime kesänä. Ei ollut helppoa, ei.

Pari vuotta vanhassa Casion kännykässäni on aika hyvä JP-EN-JP -sanakirjaan liitetty OCR, joka tunnistaa merkillisetkin kanjit kunhan otettu valokuva on hyvä. Eri fontit eivät myöskään ole ongelma. Ongelmana on vain se vakio, miten koneäly erottaisi terävät kontrastierot kirjoitusmerkistä, tai edes rivinvaihdon. Myös lauseenrakenteet ovat koneelta hakusessa. Itselläni on merkkiyhdistelmän rajaustoiminto, mutta sillä luetaan sitten vain sana kerrallaan.

Nettisanakirjojen hinta-laatu -suhde on hyvä, mutta aika pahasti laadun kustannuksella. EDICT:kin sisältää niin paljon kohinaa ettei siitä ole kovinkaan paljon apua käytännön japania tulkitessa. Siinä suhteessa nettiyhteyden puuttuminen sanakirjasta ei ole rasite. Ja aika harva ruokakauppa ylläpitää vapaata langatonta tukiasemaa muutenkaan.