Syksy saapuu ilmeisesti Tokioonkin

Eilen huomasin, että muutoksen tuulet ovat alkaneet puhaltaa - ja siis ihan kirjaimellisessa muodossa. Tokion lämpötilat ovat selvästi pudonneet hieman elokuun lukemista, ja Kyushun hirmuhelteiden jälkeen keli tuntuu jopa ihan pikkuisen vilpoisalta iholla. Ihanaa! Tätä on odotettu, sillä 35 asteen yläpuolella keikkuvat lämpöaallot eivät vain oikein sovi minulle, ja jatkuva aurinkorasvalla läträäminenkin on todella rasittavaa. 25 astetta tuntuu täydelliseltä, sillä lyhythihaisella tarkenee täydellisesti, mutta kylmä ei tule alkuunkaan.

Mukavan sään ja varsin ylensyönnin täyteisen kesäloman kunniaksi aloitin myös taas hölkkäämään. Saa nähdä, kuinka kauan aamulenkki-innostus parinkymmenen minuutin joogailulla tulee säilymään, mutta koska koulu alkaa syksyllä aina puolen päivän aikaan, on minulla ainakin periaatteessa mahdollisuus jatkaa lenkkeilyä vaikka koko loppuvaihto. Täällä myös kiva puoli on se, että kun Suomessa marraskuussa joutuu pikkuhiljaa lopettaa juoksemisen, kun alkaa olla liian kylmä (pakkaskeleillä saan aina kurkkuni kipeäksi juostessa), niin täällä tuskin missään vaiheessa tulee niin kylmä, että hengittäminen alkaisi tuntua ikävältä.

Herrrrrkulliset, isot, japanilaiset persikat maksavat 300-500 yeniä(eli 2-3 euroa)/loota. Yksittäin ostettuna ne ovat vielä kalliimpia.

Loman jälkeen olen koettanut jälleen pitäytyä pois Sanwan herkkuhyllyiltä, mutta hedelmähyllyillä sen sijaan palaa rahaa. Kesän sesonkihedelmät, persikat, vetävät selvästi kohta viimeisiään, sillä vaikka ne edelleen ovat kuin taivaan lahja maailmalle makunsa puolesta, ne on siirretty pois uutukaisten syyshedelmien, päärynöiden tieltä. Niinpä olen ostanut persikoita hyvällä omalla tunnolla niiden tähtitieteellisestä yksittäishinnasta (noin 200-400 yeniä!!) huolimatta, sillä kohta niitä ei ole ehkä enää kaupan. Keväällä tein sen virheen, että lykkäsin mansikkaostoksiani, ja yhtäkkiä, kun olisi tehnyt mieli tuoreita mansikoita hottokeekin päälle, niitä ei enää myyty missään. :/

Syyskuun tuoma miellyttävä sää ja kesäloman antoisuus ovat saaneet minut myös taas ajattelemaan tulevaisuutta. Kesäkuukaudet olivat melko tuskaisia, joten silloin mietin, että eihän Japanissa mitenkään jaksaisi asua montaa vuotta, mutta jos kerran pahimpia kesähelteitä kesti loppujen lopuksi vain kesäkuusta elokuuhun, ja loppuvuosi on suhteellisen miellyttävää ilmojen puolesta, niin mikäs täällä on ollessa! Ajatukset maisteriopinnoista ulkomailla ovatkin alkaneet taas kyteä mielessäni, sillä vaikka Suomeen välillä kaipaankin, ei siellä tällä hetkellä minua ainakaan noin periaatteessa pidättele mikään. Ennen keskityin melko tiiviisti rakentamaan elämää parisuhteen ympärille, mutta kun kyseinen suhde kariutui, olen pikkuhiljaa alkanut huomata, miten paljon omia mieltymyksiäni ja haaveitani olen loppujen lopuksi työntänyt jossain vaiheessa syrjään huomaamattani. Tällä hetkellä elämä tuntuukin melko toiveikkaalta, sillä olen vapaa tekemään mitä vaan, ja suunnitelmia riittää - no, niistä minulla ei ole koskaan ollut puutetta. ;)