Ensihetket uuden Final Fantasy XIII:n parissa

Final Fantasy XIII julkaistiin täällä Japanissa torstaina 17.12. ja minä pääsin eilen perjantaina ohjaimiin!

Taistelutilanne

Vaikka tämän kertainen Final Fantsy XIII julkaistiin arkipäivänä, menneinä vuosina pelisarjan uusien osien julkaisupäivä on kuulemma välillä pitänyt siirtää viikonlopulle, jotta ihmiset eivät jäisi pois töistä. Kuvitelkaa, että aina niin säntilliset ja ahkerat japanilaiset luistavat töistä istuakseen kotonaan pleikkarin ääressä! Pakko kai se on silti uskoa, jos siitä televisossakin vitsaillaan mainoksen muodossa. Tällä viikolla kanavilla kun on pyörinyt mainos, jossa ala-asteen opettaja kertoo luokalleen, ettei ole tulossa viikkoon kouluun...

Final Fantasy XIII -mainos Japanissa tällä hetkellä meneillään oleva mainos

Ensimmäiset neljä, viisi tuntia, jotka eilen oli aikaa viettää Final Fantasyn seurassa, vierähtivät hetkessä, joten mainoksen ala-asteen opettajaa saa sympatiat. ;) Aloitusvideon kohdalla tuijotin telkkarin ruutua haltioituneena - peli on visuaalisesti aivan käsittämättömän upea, ja musiikit täydentävät jälleen pelikokemusta hienosti, kuten aina aiemminkin Final Fantasy -pelisarjan peleissä. Voin vain kuvitella, miltä tämä kaikki tuntuu vielä paremmalla televisiolla ja surround-äänentoistolla.

Trailereiden perusteella osasin toki odottaa, että peli näyttää hyvältä, ja että etenkin Final Fantasyista tunnetut komeat välivideot ovat yhtä silmäkarkkia toisensa perään, mutta yllätyin, miten tiiviisti videot on integroitu itse peliin. Toisin kuin jossain vanhemmissa peleissä, varsinainen peliosuus ei eronnut grafiikoiltaan latistavan paljon videoista. Paitsi että video-osuudet olivat kuin olisi elokuvaa katsonut, niin itse pelikin näytti aivan tajuttoman upealta. XIII:n pelaamisen jälkeen muistelen huvittuneena esim Final Fantasyn yhdeksännen pelisarjan video-osuuksia, jotka paitsi latasivat kauan, olivat melko harvinaista herkkua. Uusimmassa pelissä videot kuljettavat tarinaa eteenpäin ja tuovat välillä tunteen, kuin katsoisi elokuvaa pelin sijaan. Jonkun mielestä tämä voi toki olla ehkä huonokin puoli, mutta minuun mahtava hd-laatuinen animointi kyllä uppoaa. 4-vuotiaan pelaamistamme kommentoineen Miwakon sanoin: "へー、なんか人間ゲームだよ！" ("Eee, mikä ihmispeli tämä oikein on!") Pikkutytön mielestä kun pelin hahmot näyttivät ihmisiltä, eivätkä miltään peliltä.

Mitä tulee pelattavuuteen, se ei eronnut hyvässä eikä pahassa liiemmin aikaisemmista saman pelisarjan peleistä, jossa hahmot liikkuvat rajatussa tilassa kameran seuratessa päähahmoa takaa päin. Kameran liikuttelu oli suhteellisen helppoa, vaikka välillä nopeissa tilanteissa ehkä saattoikin jäädä vähän jälkeen. Valikot olivat pelisarjalle tavanomaiset, selkeät ja meko minimalistiset ilman sen kummempia krumeluureja - löytääpähän etsimänsä. Valikoissa näkyvät pelihahmojen naamakuvat olivat muuten samat, kuin mitkä tuijottelevat aiemmin hankkimieni Final Fantasy Elxir -juomatölkkien kyljessä.

Taistelu-systeemi oli mielestäni kehittynyt parempaan suuntaan - pelaaja pystyy vaikuttamaan siihen, miten paljon saa pisteitä riippuen, kuinka taitavasti pelaa, eli kuinka tehokkaasti päästää hirviöt ja vastukset päiviltä, ja millä tavoin taistelun aloittaa. Koska kaikki vastukset näkyvät itse pelikentällä ja liikkuvat suhteessa pelaajaan, tarkastellen tämä liikkeitä, voi taitava pelaaja saada etulyöntiaseman hiipimällä vastuksen taakse ja aloittamalla taistelun yllätysiskulla. Tämä ei toki onnistu todellakaan joka kerta, ja vaatii sorminäppäryyttä. Jotkut hirviöt ovat helpompia yllättää kuin toiset - ja joidenkin taakse taas tuntuu olevan mahdotonta päästä siten, etteivät ne huomasi - ainakaan ilman "sneekkusmookkua", eli "hiipimissavu" -itemiä, jota käyttämällä vastuksen yllättäminen tapahtuu automaattisesti. Taistelutilanne on myös mielestäni tietyllä tapaa dynaamisempi kuin aiemmin - pelaaja voi valita odottaako hahmon olevan valmis kaksoisis- tai kolmoisiskuun, vai hyökkääkö nopeammin vain yhdellä iskulla. Tämä on kätevää siinä mielessä, että jos vastuksen energiataso on melko alhaalla, voi yksittäisiskukin riittää taistelun viimeistelemiseksi, eikä hirviö ehdikään enää iskeä damagea oman puolen hahmoihin.

Tarinapuoli tuntuu noudattelevan aika tavanomaista kaavaa - paha maailma vs. hyvä maailma, välissä hieman rakkautta, katkeruutta ja suuria sankareita. Täytyy kyllä sanoa, että japanin taidot ovat aika tiukilla kaikenmaailman scifi-sanaston kanssa. Kuunneltu puhe vielä menettelee, mutta tekstiosuuksien kanjiviidakon selättäminen vaatisi aika paljon korkeampaa taitotasoa. No, mikäli jotain olennaista juonesta on päässyt menemään ohi, sitä voi kertailla sitten myöhemmin pelin kimpussa Suomessa. ;)