Prinssejä, piraatteja ja "pari" nallekarhua puoliautiossa Tokion Disney Seassa

Torstain ohjelmassa oli junailu Chibaan ja Disney teemapuistojen tuntumaan, jossa olimme päättäneet viettää aikaa 3-2 -luokan kavereideni kanssa. Koska 3-luokkalaiset ovat kaulaa myöden työnhakukiireissä, kovin moni ei päässyt mukaan, mutta minulla, Makinolla, Nacchanilla ja Ippiillä oli tajuttoman hauska päivä.

Ippii, Nacchan, pepsodenthymyinen Arielin Eric, Makino ja minä.

Olin käynyt Disney Landissa kesällä, joten siitä syystä tällä kerralla suuntana oli Disney Sea. Koska en ole mikään kaikkein suurin Disney-fani, odotin päivältä lähinnä kavereiden kanssa hengailua laitteiden jonossa seisten. Aiemmalla Disney Land reissulla kesän helteessä ja tajuttoman ruuhkaisena viikonloppuna huvipuistoilu oli suoraan sanottuna mahtavasta seurasta huolimatta aika rankka ja väsyttävä kokemus, eikä ehkä niin suurta huvia kun huvipuistolta voisi toivoa.

Muutaman kerran päivässä toistuvaa paraatiesitystäkin sai seurata tavallisesta poiketen esteettömällä näkymällä ilman suuempaa väkijoukon tungosta.

Kavrini vannottivat, että minun on huomautettava tämän kuvan kohdalla, ettei Disney Seassa ole ihan aina näin autiota. ;)

Mutta mitä, tammikuinen Disney teemapuisto oli kuin Kokkolan keskusta. :D Ihmisiä oli siellä täällä, eikä tungoksesta tietoakaan. Jonot olivat samaa luokkaa kuin Lintsillä kesän ruuhkapäivinä, eli parhaisiin laitteisiin joutui jonottamaan vain vaivaiset puolisen tuntia, ja moniin pääsi kyytiin jopa viiden tai kymmenen minuutin jonottamisen jälkeen. Suomessa, jossa on tottunut siihen, että vuoristoradasta voi välillä juosta suoraan vaunusta noustuaan taas uudelleen kyytiin ilman sen suurempia odotteluja, nämä Japanin normaalit monen tunnin jonotusajat laitteisiin tuntuvat hullun hommalta. Itse asiassa pisin jono, missä odotimme, ei ollutkaan laitteen jono, vaan Mikin kanssa valokuvaan haluavien ihmisten jono. No, pitihän meidän nyt siihen liittyä jatkoksi, kun kerrankin kyseinen jono oli kuulemma normaalin satojen metrien sijasta vain puolen tunnin mittainen.

Jokaisella on tietenkin oma mielipide siitä, onko tämä kuva puolen tunnin jonottamisen arvoinen vai ei. Makino ja Nacchan, jotka ovat järkyttäviä Mikkifaneja tosin olisivat jonottaneet varmasti mielellään vaikka pari tuntia saadakseen ikuistaa idolinsa kameran muistikortille. :D

Niinpä tällä kerralla, kun jonotus ei vienyt suurinta osaa huvipuistopäivästä, huomasin ihan oikeasti viihtyväni Disney Seassa. Lisäksi täytyy kyllä todeta, että Tokion Disney Sea on laitteidenkin osalta paljon hauskempi paikka vähän varttuneemmalle väelle kuin Disney Land, sillä Sean puolella suurin osa laitteista on vuoristoratoja, joissa välillä mennään jopa kovaa, toisin kuin Landin puolella olevat välillä upeista lavasteista huolimatta vähän tylsäksi käyvät köröttelykärryt.


Disney Sean lavasteet ovat ehkä vieläkin makeammat kuin Landin puolella. Paitsi että huvipuistosta löytyy tietenkin Diseny-elokuvien aihepiirin lavasteita, siellä löytyy myös mm. välimerellinen pikkukaupunki, Broadway musikaaliesityksineen sekä Venetsian kanavat kondoleineen. Koska seurueemme koostui neljästä valokuvausfriikistä, varustettuna kahdella Nikonin ja kahdella Canonin järjestelmäkameralla, sekä parilla digipokkarilla, ei kameroiden laukaisimen painalluksia säästelty.

Yleensä eri hahmojen kanssa kuvaan haluavien ihmisten jonot ovat paitsi suosituimman Mikin, myös muiden hamojen kohdalla melko pitkiä. Tällä kerralla se sijaan pääsimme oikeastaan suoraan koputtelemaan Iines Ankkoja ja Karibian merirosvoja olalle, sillä väkijoukosta ei tosiaan ollut tietoakaan. Kun mahdollisuus kerran oli, niin otimmekin kuvia varmasti jokaisen vastaan sattuneen satuprinsessan ja komean merirosvon kanssa. Sanottakoon myös, että osa hahmojen näyttelijöistä oli omaksunut roolinsa aivan mahtavasti. Useimmat näyttelijöistä olivat ulkomaalaisia ja puhuivat englantia juuri oikealla korostuksella ja maneereilla höystettynä, joten hahmojen kanssa jutustelu englanniksi oli varsin hupaisaa.

Mikki-hiiri ei ehkä ole minusta niin ihmeellinen, mutta Kapteeni Jack Sparrow on kyllä ihan.. karismaattinen. ;)

Eräs asia, joka Disney Landissa ja Disney Seassa saa minut hauskoista laitteista huolimatta vähän varpailleni on japanilaisten outo tapa koristaa itsensä ties millä kummallisilla Disney-killuttimilla nimenomaan huvipuistovierailun ajaksi - heti kun porteista astutaan ulos höpsöt Minni-hiirirusetit, Nalle Puhin korvat ja Pallo-Masi -päähineet häviävät kummallisesti jonnekin reppujen uumeniin. Huvipuiston puolella nämä varsin mauttomat koristukset ilmeisesti kuuluvat asiaan, mutta JR:n asemalla huvipuistovierailusta kertovat enää ihmisten kantamat Disneyn piirroshahmojen kuvien koristamat, tuliaiskrääsällä, -makeisilla ja -leivonnaisilla täytetyt muovikassillit.

Kevätmuoti 2010 Disney Sean tapaan

Tällä hetkellä Disney Sean huippukuuma muoti-ilmiö oli (toivottavasti) kylmän päivän vuoksi karut fleece- tai karvahatut. Pikkulapsien päässä ne vielä menettelevät, mutta aikuisten etenkin leopardikuvioiset versiot olivat kyllä mielestäni aika hirvitä ilmestyksiä. :D Jos lähes joka kuvassa vilahtelevat nallukat ihmetyttävät, niin kyllä minäkin vähän kummastelin, kun yli puolet Disney Sean vierasta kantoi mukanaan vaalean ruskeaa nallekarhua. Miten ihmeessä ihmiset jaksavat kantaa koko päivän mukanaan pehmolelua? Kaverini osasivat valistaa minua, että tämä Duffy-nalle, joka on nimenomaan Diseny Sean ilmiö, on jokin uusi villitys, jota osa ihmisistä pukee erilaisin vaattein riippuen minä sesonkina sattuu teemapuistossa käymään. Jouluna Duffy on pukin puvussa, kun taas kesällä otsalla keikkuvat aurinkolsit ja yllä on t-paita. Duffy on jonkin kertomuksen mukaan Minnin Mikille merimatkojen ajaksi muistoksi antama lahjanalle, mutta minusta lähinnä hämmentävän hyvin onnistunut rahastuskeino.

Selvisihän se menestyksen syykin sitten lopulta. Olisi pitänyt arvata! Katsokaa nyt kuka niitä nalleja myy. No Roope Ankkapa tietenkin!!

Tammikuun puoliväli on Disney Sean hiljaisinta aikaa, joten arkipäivinä puisto on auki vain iltaseitsemään normaalin kello kymmenen sijaan. Ehdimme silti näkemään mukavasti auringonlaskun feikki-tulivuoren takana, sekä upean iltavalaistuksen.



Kerrassaan mainio päivä, joka todisti, että Disney teemapuistot ovat itse asiassa ennakkoluuloistani huolimatta ihan hauskoja paikkoja, kunhan sinne menee oikeaan aikaan, eikä kesäisen viikonlopun hysterian aikaan. Disney Landin reissun jälkeen mietin, että paikkaan tuskin tulisi mentyä toista kertaa, mutta Disney Seassa voisi hyvinkin käydä vaikka kerran vuodessa. Laitteet olivat oikeasti hauskoja ja jos päivän valitsee oikein, reissu voi olla jopa rentouttava kokemus. Lisäksi tällä kerralla oli tietenkin ihanaa viettää päivä luokkakavereiden kanssa vielä kerran ennen Suomeen paluuta. Monet luokkakaverit tosin puhuivat haaveilevansa yhteisestä Suomen matkasta, joten katsotaan, josko tämä viikko ei kuitenkaan jäisi ihan viimeiseksi tapaamiseksi ennen omaa seuraavaa Japanin reissuani. :)