tiistai 30. maaliskuuta 2010

Tokion tyyliin

En ennen voinut rehellisesti sanovani seuraavani kovin tiiviisti sitä muotia, mitä muodilla yleensä tarkoitetaan - hyvä jos tiesin kuka on Vivienne Westwood, tai ettei Karl Lagerfeld olekaan vain valokuvaaja. ;) ELLE on työpaikkana opettanut minulle parissa kuukaudessa paljon maailmasta, joka oli toki jo aiemminkin kiinnostava, mutta hyvin etäinen. Huomaan, että vaikka muodissa pohjimmillaan onkin kyse melko pinnallisesta ilmiöstä, on tuo maailma myös samalla aika moniulotteinen - osa suunnittelijoista on äärimmäisen innovatiivisia, luovia ja taitavia, jotkut saattavat ajaa toimillaan hyviäkin asioita ja yleensä merkkituotteet ovat laadukkaita.

Olen toki jo ennen pestiäni muotilehdessä ollut verrattain kiinnostunut muodista, vaatteista ja tyylistä noin yleensä. Näkökulmani asiaan vain on ollut – ja on edelleenkin –melko maallinen. Ei minulla kuitenkaan olisi rahaa ostaa mitään Mulberryn ihanaa Alexa-laukkua, joten tyydyn aivan mieluusti pari vuotta sitten Belgian reissullani muutamalla kympillä löytämääni tekonahkaiseen käsilaukkuun. Seuraan innolla katumuotisivustoja, muutamia muotiblogeja ja alan lehtiä. Haen niistä inspiraatiota etenkin kuvitustöihini ja mietin omaa pukeutumistani nykyisin yllättävänkin paljon, vaikken mitään merkkireleitä ylläni pidäkään.

Riisa Tokiossa 2009

Noin suunnilleen Tokion vaatekaappini käytetyimmät kappaleet. Suurin osa näistä niinkin huimaa merkkituotetta kuin UniQLOa, eli "Japanin H&M:ää". Sinivihreää, vihreää, ruskeaa ja valkoista. Tosin kenkäni ovat paljon söpömmät kuin nuo kuvan popot, ja lasini taas paljon halvemmat kuin kollaasin ihanat kehykset. ;)

Pukeutuminen on minulle tapa ilmaista itseäni, ja etenkin värit, kauniit leikkaukset ja mielenkiintoiset yksityiskohdat ovat asioita, jotka saavat minut vaatekaupassa kaivamaan lompakon esiin. Koska esimerkiksi 40-50 lukujen naisellinen muoti ja toisaalta 70-luvun rentous ja railakkuus miellyttävät minua vaatetuksessa, rakastan myös kirpputorien ja second hand -putiikkien kiertelyä.

Tokioon tullessani minulla oli vuosien pihistelyn oikeuttama mahdollisuus pitkästä aikaa shoppailla vaatteita, ja sitähän tuli myös tehtyä! Kiinnostavia liikkeitä on pilvin pimein, ja olen siinä suhteessa onnekas, että vaikka Tokiossa tulikin hieman "kasvettua", niin löydän kuitenkin useimmiten hyvin istuvia vaatteita japanilaisten putiikkien XXS - M -akselin kokohaitarista.

Japanilaisten yleinen pukeutumistyyli on mielestäni paljon naisellisempi, kuin mitä Helsingin kaduilla näkee, ja sehän sopii tällaiselle hameiden ja brodyyrien suurkuluttajalle. Tokiosta minun oli tavattoman helppoa ostaa vaatteita, sillä ennen en tuntunut löytävän Helsingistä mitään. Toisaalta nyt palattuani olen yllättynyt iloisesesti huomatessani, että osa Tokiossa viime kesänä vallinneista muotivirtauksista taitaa olla ottamassa jalansijaa myös täällä Pohjolassa, varsinkin mitä tulee hiusmuotiin.

Lisää hiusmuodista ja siinä sivussa japanilaisesta kampaamokulttuurista voitte muuten lukea kirjoittamastani artikkelista pian ilmestyvästä Anime-lehdestä. Lehti löytynee kauppojen hyllyiltä ensi viikon lopulla.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen lähdössä Tokioon tässä kuukauden sisällä ja junien käyttö vähän mietityttää... Viitsisitkö vähän avata junalipun ostoa ja käyttöä Japanissa? Olen käsittänyt, että lipun voi ostaa automaatista asemalta, mutta pitääkö se sitten vielä leimata junassa..? Ja määritellä sitä ostaessa, minne on menossa? Ja mitähän ne suunnilleen maksavat, jos matka on esimerkiksi Ikebukurosta Shinagawaan, osaatko sanoa?

Riisa kirjoitti...

Hei,
tarkoituksenani on kirjoittaa junailusta Japanissa lähiaikoina, kunhan vain töiltä ehdin. Junailu on verraten helppoa, etenkin jos ostaa Pasmo- tai Suica -kortin, joka toimii Helsingin seudun matkakortin tavoin, joskin vielä automaattisemmin. Eli kortille ladataan käteistä, vilautetaan lähtöaseman portilla ja laite rahastaa kortilta oikean summan saapumis asemalta poistuttaessa ja korttia näytettäessä. Mikäli ei halua investoida tähän korttiin (panttimaksun saa kyllä takaisin kun kortin palauttaa), voi ostaa automaatista yskittäislippuja. Ne tungetaan aseman porttilaitteeseen mentäessä sisään ja tultaessa ulos.
Liput ostetaan poikkeuksetta automaatista, mutta pitkän matkan liput voi ostaa matkatoimistosta tai isoilta asemilta tai automaatista, riippuen vähän junatyypistä ja asemasta. Helpointa lienee mennä lippuluukulle jos on ostamassa esim. Shinkansen-lippua. Lippuja voi ostaa myös netistä.

Matkojen hintoja voit katsoa helposti esim. Google maps -palvelusta. Varsin luotettavasti se näytti ainakin kaikki minun syöttämäni matkat aikatauluineen kaikkineen. :)

Mutta.. palaan asiaan vähän kattavammin lähiaikoina. :)